Muutos on kaikkien etu
Voiko ihminen korvata pölyttäjän?
Pölyttäminen on iso osa luonnon ekosysteemiä ja näin ollen myös ihmisten elämää. Erilaisia pölyttäjiä on maailmalaajuisesti jopa 200 000 eri lajia. Pölyttäjiä ovat esimerkiksi perhoset, lepakot, kärpäset ja linnut. Tunnetuimpia sekä tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kuitenkin mehiläiset, joita elää ympäri maapalloa.
Maailmassa elää noin 20 000 erilaista mehiläislajia, joista Suomessa elää reilu 200. Mehiläisillä on tarkka hierarkia ja jokaisella on pesässä oma tärkeä tehtävänsä. Mehiläiskummien sivuston mukaan, mehiläispesässä asuu yleensä noin 20 000–75 000 yksilöä ja pesän yhteiskunta rakentuu kolmesta mehiläistyypistä.
Ensimmäinen tyyppi on pesän kuningatar, jonka tehtävänä on käydä häälennolla, jonka jälkeen se munii. Kuningatar on siis pesän mehiläisten emo ja voi munia parhaimmillaan jopa 2000 munaa päivässä. Toisena tyyppinä ovat kuhnurit eli koiraat, joita elää pesässä muutamia satoja. Koiraiden tehtävä on lähteä häälennolle ja pariutua kuningattaren kanssa. Jos kuhnuri saa kuningattaren hedelmöitettyä, se menehtyy. Kolmantena tyyppinä ovat työmehiläiset, joita elää pesässä muutamia kymmeniä tuhansia. Työmehiläiset ovat kaikki naaraita ja niiden tehtävänä on huolehtia pesän ruokinnasta. Ne myös vartioivat ja suojelevat pesää.
Mehiläiset lisääntyvät ja vahvistavat yhteiskuntiaan parveilemalla. Parveilussa vanha emo ja 10 000 – 50 000 työmehiläistä jättävät vanhan pesän ja lähtevät etsimään uutta. Vanhaan pesään jää noin puolet pesästä sekä heille syntyvä uusi kuningatar.
Suomen mehiläishoitajainliitto kertoo, että pölyttämisen lisäksi mehiläiset keräävät siitepölyä. Mehiläisillä on takajaloissaan siitepölyvasut, joiden avulla ne kuljettavat sen pesään toukkiensa ruuaksi. Sen lisäksi mehiläiset keräävät myös kukista mettä, joiden avulla ne tekevät pesässä hunajaa.
Mehiläiset ekosysteemin tukipilareina
Mehiläiset ovat vähenneet merkittävästi viime vuosikymmenien aikana ja niiden täysi katoaminen olisi globaali katastrofi. Jotta tältä vältyttäisiin, on monia asioita, joita voitaisiin tehdä paremmin. Vaikka mehiläisten ja pölyttäjien sukupuuttouhasta on puhuttu viime vuosina enemmän, eivät kaikki ehkä näe tilanteen vakavuutta tai sitä, kuinka kokonaisvaltaisesti pölyttäminen vaikuttaa elinympäristöömme. Ylen artikkelin mukaan vajaassa 30 vuodessa lentävien hyönteisten määrä on romahtanut yli 75 prosenttia. Tilanne ei ole vielä täysin toivoton, mutta ihmisten olisi toimittava nyt.
Jos juuri sinä haluat suojella pölyttäjiä, parhain tapa siihen on jättää hyönteismyrkyt kaupan hyllylle. Vaikka kaupan valmistamat myrkyt eivät olekaan ihan yhtä tujua tavaraa kuin neonikotinoidi, on hyvä nyrkkisääntö, ettei laita luontoon muuta kuin luontaisia aineita. Toinen hyvä tapa suojella pölyttäjiä, on olla leikkaamatta nurmikkoa liian lyhyeksi. Yksi suurin syy pölyttäjäkadolle on niiden elinympäristöjen katoaminen. Mikä olisi avuliaampaa kuin tarjota pääsy rehottavalle voikukkaniitylle?
Paras yhteiskunnallinen toimi pölyttäjien pelastamiseksi olisi levittää tietoisuutta pölyttäjäkadosta ja asettaa tavoitteita tilanteen parantamiseksi. Jo se, että mahdollisimman moni on tietoinen siitä, saa aikaan mielipiteitä sekä mahdollisia suojelutoimenpiteitä.
Euroopan Unioni on tehnyt jo joitain tukitoimia pölyttäjien suhteen. Euroopan Unionin komissio on nimittäin hyväksynyt vuonna 2018 biodiversiteettistrategian, jonka tarkoitus olisi pysäyttää luonnonvaraisten pölyttäjien katoaminen vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2024 astui voimaan luonnon ennallistamisasetus, jossa pysäyttämisen lisäksi kääntää pölyttäjäkannat takaisin kasvuun. Toimien tarkoituksena on parantaa tietämystä pölyttäjäkadosta, sen syistä ja seuraamuksista, parantaa pölyttäjien suojelua ja puuttua vähänemisen syihin, saada yhteiskunta liikkeelle ja edistää yhteistyötä.
Lisäksi vuonna 2025 komissio antoi delegoidun asetuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee seurata pölyttäjäkantoja eri ekosysteemeissä, arvioida pölyttäjäpopulaation kehityssuuntaa ja arvioida, ovatko ennallistamistoimenpiteet vaikuttaneet pölyttäjien määriin
Tilanne siis etenee ja elää. Pölytys on luonnon ja nykyisen ekosysteemin jatkuvuuden ehto, eikä ole kenenkään kannalta kannattavaa antaa tilanteen edetä liian pitkälle. Mehiläiset eivät ole riippuvaisia meistä, me olemme riippuvaisia niistä. Elämmehän mehiläisten maailmassa.
Helsingin yliopiston arviointien mukaan tärkeimmästä pölyttäjäryhmästä, mesipistiäisistä, ja perhosista uhanalaisia voi olla jopa yli 40 prosenttia.
Ylen artikkelin mukaan jopa kolmasosa ihmisten syömästä ruuasta ja 75 prosenttia viljelykasveista vaatii hyönteispölytyksen kukkiakseen. On siis selvää, että ilman mehiläisiä elämä maapallolla olisi hyvin erilaista ja se vaikuttaisi suuresti niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden elämään. Mehiläisten katoaminen uhkaa useita ekosysteemeitä ja edistää myös muiden lajien katoamista.
Mehiläisten koko olemassaolon tarkoitus ei ole vain pölyttää, vaan ne ovat myös tärkeänä osana ravintoketjua. 90 prosenttia kukkivista kukista maailmanlaajuisesti tarvitsee pölytystä.
Mikäli mehiläisiä ei ole tarpeeksi, kukatkin vähenevät. Tämä taas vaikuttaa lajeihin, jotka ovat kasvissyöjiä ja sitä kautta niitä syöviin petoeläimiin. Mehiläiskadon seuraukset horjuttavat siis koko yhteiskuntaa.
Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin mukaan mehiläiskato vaikuttaa ihmisiin etenkin ruokavalion kautta. Mehiläiskato supistaa ruokavaliotamme, ja maailmassa ilman mehiläisiä olisi käytännössä mahdotonta saada kaikkia tarvittavia ravintoaineita ja vitamiineja syömästämme ruuasta. Tämä taas johtaisi pitkällä tähtäimellä globaaliin kansanterveyden heikkenemiseen.
Mehiläisten vähenemisen myötä pölytys kärsii ja sitä kautta viljelysadot pienenevät ja tuotteiden laatu kärsii. Tämä taas johtaa vihannesten ja hedelmien määrän huomattavaan vähenemiseen. Epäonnistuneet sadot aiheuttavat ruokapulaa, sekä ihmisille että karjaeläimille. Tämä merkitsisi pulaa myös muilla osa-alueilla kuten liha- ja maitotuotannossa.
Tarve ravinnolle ei ole kuitenkaan katoamassa mihinkään, joten pula aiheuttaisi todennäköisesti tiettyjen ruoka-aineiden hinnannousua. Tuotteet kuten kahvi, kaakao tai vaikka puuvillavaatteet, olisivat vain rikkaiden luksustuotteita, joihin vain harvoilla olisi enää varaa.
"On siis selvää, että ilman mehiläisiä elämä maapallolla olisi hyvin erilaista ja se vaikuttaisi suuresti niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden elämään."
Mikä sitten on johtanut mehiläisten ja pölyttäjien vähenemiseen? Syitä on monia, mutta useimmiten kaikkien ilmiöiden takana on ihminen. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Suomessa etenkin maankäytön muutokset pihoilla, metsissä ja kaupungeissa ovat johtaneet pölyttäjien elinympäristöiden vähenemiseen. Myös muun muassa tuholaistorjunta-aineet, ilmastonmuutos ja vieraslajit uhkaavat pölyttäjiä.
Tilanne on Suomessa onneksi parempi kuin globaalilla tasolla. Yle kertoo artikkelissaan, että ilmastonmuutoksen myötä kuumenneet kesät Suomessa ovat jopa hyödyttäneet pölyttäjiä. Muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lämpeneminen taas on aiheuttanut massasukupuuttoa.
Tuholaistorjunta-aineet ovat suuri riskitekijä mehiläisille. Ylen julkaisemassa artikkelissa käsiteltiin Tanskassa ja Saksassa tehtyä tutkimusta. Siinä huomattiin mehiläisten ja kimalaisten kärsivän paljon etenkin neonikotinoidi-torjunta-aineesta. Neonikotinoidit ovat nikotiinin synteettisiä johdannaisia ja niitä käytetään hyönteismyrkkynä. Ne vaikuttavat hyönteisten keskushermostoon lamauttavasti ja vaikuttavat niiden suuntavaistoon ja muuhun käyttäytymiseen. Vuonna 2018 neonikotinoidien käyttö kiellettiin kasvihuoneita lukuun ottamatta EU-maissa, mutta ne ovat edelleen käytössä muualla. Myös muut ihmisten käyttämät hyönteismyrkyt pihoilla aiheuttavat mehiläisille ja muille pölyttäjille aktiivisesti haittaa.
Suomen luonnonsuojeluliiton artikkelin mukaan, vieraslajit ovat ihmisen mukana uusille alueille levinneitä kasvi-, tai eläinlajeja, jotka aiheuttavat uudessa ympäristössään haittaa. Ne usein leviävät nopeasti sekä kilpailevat elinympäristöstä alkuperäisten lajien kanssa. Tämän takia ne ovat uhka myös mehiläisille.
Ihminen on mehiläisen pahin vihollinen
Mehiläiskadon seurauksena ulkomailla on otettu käyttöön erilaisia uusia tapoja pölyttää kasveja. Se on kuitenkin yleensä viimeinen vaihtoehto, sillä työ on varsin hidasta, kallista, eikä se korvaa oikeita mehiläisiä.
Muutkaan pölyttäjät eivät täysin korvaa mehiläisten asemaa. Earth Org kertoo artikkelissaan mehiläisten olevan aktiivisimpia pölyttäjiä sillä ne siirtävät huomattavasti suurempia määriä siitepölyä päivittäin kuin muut pölyttäjät. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että muut pölyttäjät muodostavat vain 38 prosenttia viljelykasvien pölytyksestä
Iltalehden mukaan jo vuonna 2001 Kiinassa, Maoxian kaupungissa ihmiset pölyttivät kaikki omenat itse. Se tapahtui pienellä työkalulla, jolla leviteltiin siitepölyä kukasta kukkaan. Tutkijaryhmä palasi takaisin kymmenen vuoden kuluttua, jolloin pölytys jatkui edelleen, mutta se ei ollut yhtä kannattavaa vähenneen työvoiman takia.
Mehiläisiä myös lennätetään ympäri maailmaa pölyttämään paikkoja, jossa niitä ei ole tarpeeksi. Tilanne on epäluonnollinen ja stressaava ja aiheuttaa yleensä haittaa mehiläisille.
Suomen mehiläishoitajan liiton artikkelissa todetaan, että perille pölytyspaikkaan päästyään mehiläisten on ennen kaikkea totuttava uusiin ympäristöolosuhteisiin, uuteen ravintoon sekä opeteltava sen maamerkit löytääkseen lentomatkoiltaan takaisin pesään.
Suomessa erittäin pitkän matkan mehiläispesäsiirtoja ei ole tehty, mutta Yhdysvalloissa ne ovat jo arkipäivää. The Seattle Times – lehti kertoo artikkelissaan tapauksesta, jossa viisi miljoonaa mehiläistä kuoli oltuaan liian kauan laatikossa kuumassa säässä. Lennättäminen aiheuttaa siis suuria riskejä ja voi pahimmassa tapauksessa huonontaa pölyttäjäkantaa.
"Tuholaistorjunta-aineet ovat suuri riskitekijä mehiläisille."
Verkkolähteet:
Lahden kaupunki: Ilman pölyttäjiä emme pärjää. Julkaistu 2026.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto: Mehiläiset – luonnon pieniä sankareita ja kunnianarvoisia pölyttäjiä. Julkaistu 15.5.2025
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim: Mitä tapahtuu, jos pölyttäjät katoavat? Julkaistu 2018.
Earth Org: What Happens to Ecosystems When Bees Disappear? Julkaistu 31.3.2025
Suomen luonnonsuojeluliitto: Pölyttäjät. Julkaistu
Yle: Tutkimus: Torjunta-aineet tappavat mehiläisetkin. Julkaistu: 30.3.2012
Yle: Ruoantuotantoa uhkaava pölyttäjäkato vaikeutuu jatkuvasti – Suomen uusi tavoite on estää pörriäisten joukkokuolemat 2030 mennessä. Julkaistu: 4.7.2022
Suomen luonto: Neonikotinoidimyrkkyjä kaikkialla – metsissäkin. Julkaistu: 10.6.2019
Luonnonvarakeskus: Väitöstutkimus: EU:ssa arvioidaan torjunta-aineiden riskejä pölyttäjille puutteellisella tutkimustiedolla. Julkaistu 31.10.2023
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto: Turvalliset ja luotettavat tuotteet ja palvelut, vastuullinen teollinen toiminta. Julkaistu 19.9.2018
Kaupunkimedia Aamuset: Suomen maatalousmaaperässä yleisesti torjunta-ainejäämiä. Julkaistu 02.07.2024
Iltalehti: Aliarvostettu työläinen. Julkaistu 14.6.2020
Yle: Kimalaiset tulevat lentokoneella Suomeen pölyttämään – "Ilman hollantilaisia ei kerättäisi yhtään tomaattia. Julkaistu 8.6.2016
Suomen mehiläishoitajain liitto: Perustietoa mehiläisen elämästä
Yle: Pölyttäjien määrä on romahtanut – ja siitä voi tulla ihmiskunnan kohtalonkysymys. Julkaistu 1.4.2020
Yle: Älä myrkytä pölyttäjiä hengiltä – luonto hoitaa puutarhan pikkutuholaiset. Julkaistu 1.4.2020
Hunajakulma: mehiläistietoa.
Mehiläiskummit: mehiläistieto
Atmos: What it’s like to transport 5 million bees across the country. Julkaistu 20.5.2020
The Seattle Times: Millions of bees used in pollination die in airline shipping. Julkaistu 29.4.2020
Anna-Maria Borshagovski, Suomen ehiläishoitajainliitto: Siirtämisen vaikutus mehiläisten hyvinvointiin ja pölytystehoon. Julkaistu 22.12.2025
Helsingin yliopisto: Pölyttäjien ahdinko heijastuu ihmiseen. Julkaistu 17.3.2016
Teksti: Justiina Nikula
Kuvitus: Silja Haasala ja Katariina Heikkinen
30.4.2026
Me
Mehiläisten
Maailmassa
Pölyttäminen on iso osa luonnon ekosysteemiä ja näin ollen myös ihmisten elämää. Erilaisia pölyttäjiä on maailmalaajuisesti jopa 200 000 eri lajia. Pölyttäjiä ovat esimerkiksi perhoset, lepakot, kärpäset ja linnut. Tunnetuimpia sekä tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kuitenkin mehiläiset, joita elää ympäri maapalloa.
Maailmassa elää noin 20 000 erilaista mehiläislajia, joista Suomessa elää reilu 200. Mehiläisillä on tarkka hierarkia ja jokaisella on pesässä oma tärkeä tehtävänsä. Mehiläiskummien sivuston mukaan, mehiläispesässä asuu yleensä noin 20 000–75 000 yksilöä ja pesän yhteiskunta rakentuu kolmesta mehiläistyypistä.
Ensimmäinen tyyppi on pesän kuningatar, jonka tehtävänä on käydä häälennolla, jonka jälkeen se munii. Kuningatar on siis pesän mehiläisten emo ja voi munia parhaimmillaan jopa 2000 munaa päivässä. Toisena tyyppinä ovat kuhnurit eli koiraat, joita elää pesässä muutamia satoja. Koiraiden tehtävä on lähteä häälennolle ja pariutua kuningattaren kanssa. Jos kuhnuri saa kuningattaren hedelmöitettyä, se menehtyy. Kolmantena tyyppinä ovat työmehiläiset, joita elää pesässä muutamia kymmeniä tuhansia. Työmehiläiset ovat kaikki naaraita ja niiden tehtävänä on huolehtia pesän ruokinnasta. Ne myös vartioivat ja suojelevat pesää.
Mehiläiset lisääntyvät ja vahvistavat yhteiskuntiaan parveilemalla. Parveilussa vanha emo ja 10 000 – 50 000 työmehiläistä jättävät vanhan pesän ja lähtevät etsimään uutta. Vanhaan pesään jää noin puolet pesästä sekä heille syntyvä uusi kuningatar.
Suomen mehiläishoitajainliitto kertoo, että pölyttämisen lisäksi mehiläiset keräävät siitepölyä. Mehiläisillä on takajaloissaan siitepölyvasut, joiden avulla ne kuljettavat sen pesään toukkiensa ruuaksi. Sen lisäksi mehiläiset keräävät myös kukista mettä, joiden avulla ne tekevät pesässä hunajaa.
Mehiläiset ekosysteemin tukipilareina
Helsingin yliopiston arviointien mukaan tärkeimmästä pölyttäjäryhmästä, mesipistiäisistä, ja perhosista uhanalaisia voi olla jopa yli 40 prosenttia.
Ylen artikkelin mukaan jopa kolmasosa ihmisten syömästä ruuasta ja 75 prosenttia viljelykasveista vaatii hyönteispölytyksen kukkiakseen. On siis selvää, että ilman mehiläisiä elämä maapallolla olisi hyvin erilaista ja se vaikuttaisi suuresti niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden elämään. Mehiläisten katoaminen uhkaa useita ekosysteemeitä ja edistää myös muiden lajien katoamista.
Mehiläisten koko olemassaolon tarkoitus ei ole vain pölyttää, vaan ne ovat myös tärkeänä osana ravintoketjua. 90 prosenttia kukkivista kukista maailmanlaajuisesti tarvitsee pölytystä.
Mikäli mehiläisiä ei ole tarpeeksi, kukatkin vähenevät. Tämä taas vaikuttaa lajeihin, jotka ovat kasvissyöjiä ja sitä kautta niitä syöviin petoeläimiin. Mehiläiskadon seuraukset horjuttavat siis koko yhteiskuntaa.
Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin mukaan mehiläiskato vaikuttaa ihmisiin etenkin ruokavalion kautta. Mehiläiskato supistaa ruokavaliotamme, ja maailmassa ilman mehiläisiä olisi käytännössä mahdotonta saada kaikkia tarvittavia ravintoaineita ja vitamiineja syömästämme ruuasta. Tämä taas johtaisi pitkällä tähtäimellä globaaliin kansanterveyden heikkenemiseen.
Mehiläisten vähenemisen myötä pölytys kärsii ja sitä kautta viljelysadot pienenevät ja tuotteiden laatu kärsii. Tämä taas johtaa vihannesten ja hedelmien määrän huomattavaan vähenemiseen. Epäonnistuneet sadot aiheuttavat ruokapulaa, sekä ihmisille että karjaeläimille. Tämä merkitsisi pulaa myös muilla osa-alueilla kuten liha- ja maitotuotannossa.
Tarve ravinnolle ei ole kuitenkaan katoamassa mihinkään, joten pula aiheuttaisi todennäköisesti tiettyjen ruoka-aineiden hinnannousua. Tuotteet kuten kahvi, kaakao tai vaikka puuvillavaatteet, olisivat vain rikkaiden luksustuotteita, joihin vain harvoilla olisi enää varaa.
Voiko ihminen korvata pölyttäjän?
Mehiläiset ovat vähenneet merkittävästi viime vuosikymmenien aikana ja niiden täysi katoaminen olisi globaali katastrofi. Jotta tältä vältyttäisiin, on monia asioita, joita voitaisiin tehdä paremmin. Vaikka mehiläisten ja pölyttäjien sukupuuttouhasta on puhuttu viime vuosina enemmän, eivät kaikki ehkä näe tilanteen vakavuutta tai sitä, kuinka kokonaisvaltaisesti pölyttäminen vaikuttaa elinympäristöömme. Ylen artikkelin mukaan vajaassa 30 vuodessa lentävien hyönteisten määrä on romahtanut yli 75 prosenttia. Tilanne ei ole vielä täysin toivoton, mutta ihmisten olisi toimittava nyt.
Jos juuri sinä haluat suojella pölyttäjiä, parhain tapa siihen on jättää hyönteismyrkyt kaupan hyllylle. Vaikka kaupan valmistamat myrkyt eivät olekaan ihan yhtä tujua tavaraa kuin neonikotinoidi, on hyvä nyrkkisääntö, ettei laita luontoon muuta kuin luontaisia aineita. Toinen hyvä tapa suojella pölyttäjiä, on olla leikkaamatta nurmikkoa liian lyhyeksi. Yksi suurin syy pölyttäjäkadolle on niiden elinympäristöjen katoaminen. Mikä olisi avuliaampaa kuin tarjota pääsy rehottavalle voikukkaniitylle?
Paras yhteiskunnallinen toimi pölyttäjien pelastamiseksi olisi levittää tietoisuutta pölyttäjäkadosta ja asettaa tavoitteita tilanteen parantamiseksi. Jo se, että mahdollisimman moni on tietoinen siitä, saa aikaan mielipiteitä sekä mahdollisia suojelutoimenpiteitä.
Euroopan Unioni on tehnyt jo joitain tukitoimia pölyttäjien suhteen. Euroopan Unionin komissio on nimittäin hyväksynyt vuonna 2018 biodiversiteettistrategian, jonka tarkoitus olisi pysäyttää luonnonvaraisten pölyttäjien katoaminen vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2024 astui voimaan luonnon ennallistamisasetus, jossa pysäyttämisen lisäksi kääntää pölyttäjäkannat takaisin kasvuun. Toimien tarkoituksena on parantaa tietämystä pölyttäjäkadosta, sen syistä ja seuraamuksista, parantaa pölyttäjien suojelua ja puuttua vähänemisen syihin, saada yhteiskunta liikkeelle ja edistää yhteistyötä.
Lisäksi vuonna 2025 komissio antoi delegoidun asetuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee seurata pölyttäjäkantoja eri ekosysteemeissä, arvioida pölyttäjäpopulaation kehityssuuntaa ja arvioida, ovatko ennallistamistoimenpiteet vaikuttaneet pölyttäjien määriin
Tilanne siis etenee ja elää. Pölytys on luonnon ja nykyisen ekosysteemin jatkuvuuden ehto, eikä ole kenenkään kannalta kannattavaa antaa tilanteen edetä liian pitkälle. Mehiläiset eivät ole riippuvaisia meistä, me olemme riippuvaisia niistä. Elämmehän mehiläisten maailmassa.
Mikä sitten on johtanut mehiläisten ja pölyttäjien vähenemiseen? Syitä on monia, mutta useimmiten kaikkien ilmiöiden takana on ihminen. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Suomessa etenkin maankäytön muutokset pihoilla, metsissä ja kaupungeissa ovat johtaneet pölyttäjien elinympäristöiden vähenemiseen. Myös muun muassa tuholaistorjunta-aineet, ilmastonmuutos ja vieraslajit uhkaavat pölyttäjiä.
Tilanne on Suomessa onneksi parempi kuin globaalilla tasolla. Yle kertoo artikkelissaan, että ilmastonmuutoksen myötä kuumenneet kesät Suomessa ovat jopa hyödyttäneet pölyttäjiä. Muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lämpeneminen taas on aiheuttanut massasukupuuttoa.
Tuholaistorjunta-aineet ovat suuri riskitekijä mehiläisille. Ylen julkaisemassa artikkelissa käsiteltiin Tanskassa ja Saksassa tehtyä tutkimusta. Siinä huomattiin mehiläisten ja kimalaisten kärsivän paljon etenkin neonikotinoidi-torjunta-aineesta. Neonikotinoidit ovat nikotiinin synteettisiä johdannaisia ja niitä käytetään hyönteismyrkkynä. Ne vaikuttavat hyönteisten keskushermostoon lamauttavasti ja vaikuttavat niiden suuntavaistoon ja muuhun käyttäytymiseen. Vuonna 2018 neonikotinoidien käyttö kiellettiin kasvihuoneita lukuun ottamatta EU-maissa, mutta ne ovat edelleen käytössä muualla. Myös muut ihmisten käyttämät hyönteismyrkyt pihoilla aiheuttavat mehiläisille ja muille pölyttäjille aktiivisesti haittaa.
Suomen luonnonsuojeluliiton artikkelin mukaan, vieraslajit ovat ihmisen mukana uusille alueille levinneitä kasvi-, tai eläinlajeja, jotka aiheuttavat uudessa ympäristössään haittaa. Ne usein leviävät nopeasti sekä kilpailevat elinympäristöstä alkuperäisten lajien kanssa. Tämän takia ne ovat uhka myös mehiläisille.
Mehiläiskadon seurauksena ulkomailla on otettu käyttöön erilaisia uusia tapoja pölyttää kasveja. Se on kuitenkin yleensä viimeinen vaihtoehto, sillä työ on varsin hidasta, kallista, eikä se korvaa oikeita mehiläisiä.
Muutkaan pölyttäjät eivät täysin korvaa mehiläisten asemaa. Earth Org kertoo artikkelissaan mehiläisten olevan aktiivisimpia pölyttäjiä sillä ne siirtävät huomattavasti suurempia määriä siitepölyä päivittäin kuin muut pölyttäjät. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että muut pölyttäjät muodostavat vain 38 prosenttia viljelykasvien pölytyksestä
Iltalehden mukaan jo vuonna 2001 Kiinassa, Maoxian kaupungissa ihmiset pölyttivät kaikki omenat itse. Se tapahtui pienellä työkalulla, jolla leviteltiin siitepölyä kukasta kukkaan. Tutkijaryhmä palasi takaisin kymmenen vuoden kuluttua, jolloin pölytys jatkui edelleen, mutta se ei ollut yhtä kannattavaa vähenneen työvoiman takia.
Mehiläisiä myös lennätetään ympäri maailmaa pölyttämään paikkoja, jossa niitä ei ole tarpeeksi. Tilanne on epäluonnollinen ja stressaava ja aiheuttaa yleensä haittaa mehiläisille.
Suomen mehiläishoitajan liiton artikkelissa todetaan, että perille pölytyspaikkaan päästyään mehiläisten on ennen kaikkea totuttava uusiin ympäristöolosuhteisiin, uuteen ravintoon sekä opeteltava sen maamerkit löytääkseen lentomatkoiltaan takaisin pesään.
Suomessa erittäin pitkän matkan mehiläispesäsiirtoja ei ole tehty, mutta Yhdysvalloissa ne ovat jo arkipäivää. The Seattle Times – lehti kertoo artikkelissaan tapauksesta, jossa viisi miljoonaa mehiläistä kuoli oltuaan liian kauan laatikossa kuumassa säässä. Lennättäminen aiheuttaa siis suuria riskejä ja voi pahimmassa tapauksessa huonontaa pölyttäjäkantaa.
Ihminen on mehiläisen pahin vihollinen
"On siis selvää, että ilman mehiläisiä elämä maapallolla olisi hyvin erilaista ja se vaikuttaisi suuresti niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden elämään."
"On siis selvää, että ilman mehiläisiä elämä maapallolla olisi hyvin erilaista ja se vaikuttaisi suuresti niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden elämään."
Muutos on kaikkien etu
Pölyttäminen on iso osa luonnon ekosysteemiä ja näin ollen myös ihmisten elämää. Erilaisia pölyttäjiä on maailmalaajuisesti jopa 200 000 eri lajia. Pölyttäjiä ovat esimerkiksi perhoset, lepakot, kärpäset ja linnut. Tunnetuimpia sekä tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kuitenkin mehiläiset, joita elää ympäri maapalloa.
Maailmassa elää noin 20 000 erilaista mehiläislajia, joista Suomessa elää reilu 200. Mehiläisillä on tarkka hierarkia ja jokaisella on pesässä oma tärkeä tehtävänsä. Mehiläiskummien sivuston mukaan, mehiläispesässä asuu yleensä noin 20 000–75 000 yksilöä ja pesän yhteiskunta rakentuu kolmesta mehiläistyypistä.
Ensimmäinen tyyppi on pesän kuningatar, jonka tehtävänä on käydä häälennolla, jonka jälkeen se munii. Kuningatar on siis pesän mehiläisten emo ja voi munia parhaimmillaan jopa 2000 munaa päivässä. Toisena tyyppinä ovat kuhnurit eli koiraat, joita elää pesässä muutamia satoja. Koiraiden tehtävä on lähteä häälennolle ja pariutua kuningattaren kanssa. Jos kuhnuri saa kuningattaren hedelmöitettyä, se menehtyy. Kolmantena tyyppinä ovat työmehiläiset, joita elää pesässä muutamia kymmeniä tuhansia. Työmehiläiset ovat kaikki naaraita ja niiden tehtävänä on huolehtia pesän ruokinnasta. Ne myös vartioivat ja suojelevat pesää.
Mehiläiset lisääntyvät ja vahvistavat yhteiskuntiaan parveilemalla. Parveilussa vanha emo ja 10 000 – 50 000 työmehiläistä jättävät vanhan pesän ja lähtevät etsimään uutta. Vanhaan pesään jää noin puolet pesästä sekä heille syntyvä uusi kuningatar.
Suomen mehiläishoitajainliitto kertoo, että pölyttämisen lisäksi mehiläiset keräävät siitepölyä. Mehiläisillä on takajaloissaan siitepölyvasut, joiden avulla ne kuljettavat sen pesään toukkiensa ruuaksi. Sen lisäksi mehiläiset keräävät myös kukista mettä, joiden avulla ne tekevät pesässä hunajaa.
Helsingin yliopiston arviointien mukaan tärkeimmästä pölyttäjäryhmästä, mesipistiäisistä, ja perhosista uhanalaisia voi olla jopa yli 40 prosenttia.
Ylen artikkelin mukaan jopa kolmasosa ihmisten syömästä ruuasta ja 75 prosenttia viljelykasveista vaatii hyönteispölytyksen kukkiakseen. On siis selvää, että ilman mehiläisiä elämä maapallolla olisi hyvin erilaista ja se vaikuttaisi suuresti niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden elämään. Mehiläisten katoaminen uhkaa useita ekosysteemeitä ja edistää myös muiden lajien katoamista.
Mehiläisten koko olemassaolon tarkoitus ei ole vain pölyttää, vaan ne ovat myös tärkeänä osana ravintoketjua. 90 prosenttia kukkivista kukista maailmanlaajuisesti tarvitsee pölytystä.
Mikäli mehiläisiä ei ole tarpeeksi, kukatkin vähenevät. Tämä taas vaikuttaa lajeihin, jotka ovat kasvissyöjiä ja sitä kautta niitä syöviin petoeläimiin. Mehiläiskadon seuraukset horjuttavat siis koko yhteiskuntaa.
Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin mukaan mehiläiskato vaikuttaa ihmisiin etenkin ruokavalion kautta. Mehiläiskato supistaa ruokavaliotamme, ja maailmassa ilman mehiläisiä olisi käytännössä mahdotonta saada kaikkia tarvittavia ravintoaineita ja vitamiineja syömästämme ruuasta. Tämä taas johtaisi pitkällä tähtäimellä globaaliin kansanterveyden heikkenemiseen.
Mehiläisten vähenemisen myötä pölytys kärsii ja sitä kautta viljelysadot pienenevät ja tuotteiden laatu kärsii. Tämä taas johtaa vihannesten ja hedelmien määrän huomattavaan vähenemiseen. Epäonnistuneet sadot aiheuttavat ruokapulaa, sekä ihmisille että karjaeläimille. Tämä merkitsisi pulaa myös muilla osa-alueilla kuten liha- ja maitotuotannossa.
Tarve ravinnolle ei ole kuitenkaan katoamassa mihinkään, joten pula aiheuttaisi todennäköisesti tiettyjen ruoka-aineiden hinnannousua. Tuotteet kuten kahvi, kaakao tai vaikka puuvillavaatteet, olisivat vain rikkaiden luksustuotteita, joihin vain harvoilla olisi enää varaa.
Mikä sitten on johtanut mehiläisten ja pölyttäjien vähenemiseen? Syitä on monia, mutta useimmiten kaikkien ilmiöiden takana on ihminen. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Suomessa etenkin maankäytön muutokset pihoilla, metsissä ja kaupungeissa ovat johtaneet pölyttäjien elinympäristöiden vähenemiseen. Myös muun muassa tuholaistorjunta-aineet, ilmastonmuutos ja vieraslajit uhkaavat pölyttäjiä.
Tilanne on Suomessa onneksi parempi kuin globaalilla tasolla. Yle kertoo artikkelissaan, että ilmastonmuutoksen myötä kuumenneet kesät Suomessa ovat jopa hyödyttäneet pölyttäjiä. Muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lämpeneminen taas on aiheuttanut massasukupuuttoa.
Tuholaistorjunta-aineet ovat suuri riskitekijä mehiläisille. Ylen julkaisemassa artikkelissa käsiteltiin Tanskassa ja Saksassa tehtyä tutkimusta. Siinä huomattiin mehiläisten ja kimalaisten kärsivän paljon etenkin neonikotinoidi-torjunta-aineesta. Neonikotinoidit ovat nikotiinin synteettisiä johdannaisia ja niitä käytetään hyönteismyrkkynä. Ne vaikuttavat hyönteisten keskushermostoon lamauttavasti ja vaikuttavat niiden suuntavaistoon ja muuhun käyttäytymiseen. Vuonna 2018 neonikotinoidien käyttö kiellettiin kasvihuoneita lukuun ottamatta EU-maissa, mutta ne ovat edelleen käytössä muualla. Myös muut ihmisten käyttämät hyönteismyrkyt pihoilla aiheuttavat mehiläisille ja muille pölyttäjille aktiivisesti haittaa.
Suomen luonnonsuojeluliiton artikkelin mukaan, vieraslajit ovat ihmisen mukana uusille alueille levinneitä kasvi-, tai eläinlajeja, jotka aiheuttavat uudessa ympäristössään haittaa. Ne usein leviävät nopeasti sekä kilpailevat elinympäristöstä alkuperäisten lajien kanssa. Tämän takia ne ovat uhka myös mehiläisille.
Ihminen on mehiläisen pahin vihollinen
Mehiläiskadon seurauksena ulkomailla on otettu käyttöön erilaisia uusia tapoja pölyttää kasveja. Se on kuitenkin yleensä viimeinen vaihtoehto, sillä työ on varsin hidasta, kallista, eikä se korvaa oikeita mehiläisiä.
Muutkaan pölyttäjät eivät täysin korvaa mehiläisten asemaa. Earth Org kertoo artikkelissaan mehiläisten olevan aktiivisimpia pölyttäjiä sillä ne siirtävät huomattavasti suurempia määriä siitepölyä päivittäin kuin muut pölyttäjät. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että muut pölyttäjät muodostavat vain 38 prosenttia viljelykasvien pölytyksestä
Iltalehden mukaan jo vuonna 2001 Kiinassa, Maoxian kaupungissa ihmiset pölyttivät kaikki omenat itse. Se tapahtui pienellä työkalulla, jolla leviteltiin siitepölyä kukasta kukkaan. Tutkijaryhmä palasi takaisin kymmenen vuoden kuluttua, jolloin pölytys jatkui edelleen, mutta se ei ollut yhtä kannattavaa vähenneen työvoiman takia.
Mehiläisiä myös lennätetään ympäri maailmaa pölyttämään paikkoja, jossa niitä ei ole tarpeeksi. Tilanne on epäluonnollinen ja stressaava ja aiheuttaa yleensä haittaa mehiläisille.
Suomen mehiläishoitajan liiton artikkelissa todetaan, että perille pölytyspaikkaan päästyään mehiläisten on ennen kaikkea totuttava uusiin ympäristöolosuhteisiin, uuteen ravintoon sekä opeteltava sen maamerkit löytääkseen lentomatkoiltaan takaisin pesään.
Suomessa erittäin pitkän matkan mehiläispesäsiirtoja ei ole tehty, mutta Yhdysvalloissa ne ovat jo arkipäivää. The Seattle Times – lehti kertoo artikkelissaan tapauksesta, jossa viisi miljoonaa mehiläistä kuoli oltuaan liian kauan laatikossa kuumassa säässä. Lennättäminen aiheuttaa siis suuria riskejä ja voi pahimmassa tapauksessa huonontaa pölyttäjäkantaa.
Voiko ihminen korvata pölyttäjän?
Mehiläiset ovat vähenneet merkittävästi viime vuosikymmenien aikana ja niiden täysi katoaminen olisi globaali katastrofi. Jotta tältä vältyttäisiin, on monia asioita, joita voitaisiin tehdä paremmin. Vaikka mehiläisten ja pölyttäjien sukupuuttouhasta on puhuttu viime vuosina enemmän, eivät kaikki ehkä näe tilanteen vakavuutta tai sitä, kuinka kokonaisvaltaisesti pölyttäminen vaikuttaa elinympäristöömme. Ylen artikkelin mukaan vajaassa 30 vuodessa lentävien hyönteisten määrä on romahtanut yli 75 prosenttia. Tilanne ei ole vielä täysin toivoton, mutta ihmisten olisi toimittava nyt.
Jos juuri sinä haluat suojella pölyttäjiä, parhain tapa siihen on jättää hyönteismyrkyt kaupan hyllylle. Vaikka kaupan valmistamat myrkyt eivät olekaan ihan yhtä tujua tavaraa kuin neonikotinoidi, on hyvä nyrkkisääntö, ettei laita luontoon muuta kuin luontaisia aineita. Toinen hyvä tapa suojella pölyttäjiä, on olla leikkaamatta nurmikkoa liian lyhyeksi. Yksi suurin syy pölyttäjäkadolle on niiden elinympäristöjen katoaminen. Mikä olisi avuliaampaa kuin tarjota pääsy rehottavalle voikukkaniitylle?
Paras yhteiskunnallinen toimi pölyttäjien pelastamiseksi olisi levittää tietoisuutta pölyttäjäkadosta ja asettaa tavoitteita tilanteen parantamiseksi. Jo se, että mahdollisimman moni on tietoinen siitä, saa aikaan mielipiteitä sekä mahdollisia suojelutoimenpiteitä.
Euroopan Unioni on tehnyt jo joitain tukitoimia pölyttäjien suhteen. Euroopan Unionin komissio on nimittäin hyväksynyt vuonna 2018 biodiversiteettistrategian, jonka tarkoitus olisi pysäyttää luonnonvaraisten pölyttäjien katoaminen vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2024 astui voimaan luonnon ennallistamisasetus, jossa pysäyttämisen lisäksi kääntää pölyttäjäkannat takaisin kasvuun. Toimien tarkoituksena on parantaa tietämystä pölyttäjäkadosta, sen syistä ja seuraamuksista, parantaa pölyttäjien suojelua ja puuttua vähänemisen syihin, saada yhteiskunta liikkeelle ja edistää yhteistyötä.
Lisäksi vuonna 2025 komissio antoi delegoidun asetuksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee seurata pölyttäjäkantoja eri ekosysteemeissä, arvioida pölyttäjäpopulaation kehityssuuntaa ja arvioida, ovatko ennallistamistoimenpiteet vaikuttaneet pölyttäjien määriin
Tilanne siis etenee ja elää. Pölytys on luonnon ja nykyisen ekosysteemin jatkuvuuden ehto, eikä ole kenenkään kannalta kannattavaa antaa tilanteen edetä liian pitkälle. Mehiläiset eivät ole riippuvaisia meistä, me olemme riippuvaisia niistä. Elämmehän mehiläisten maailmassa.
Verkkolähteet:
Lahden kaupunki: Ilman pölyttäjiä emme pärjää. Julkaistu 2026.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto: Mehiläiset – luonnon pieniä sankareita ja kunnianarvoisia pölyttäjiä. Julkaistu 15.5.2025
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim: Mitä tapahtuu, jos pölyttäjät katoavat? Julkaistu 2018.
Earth Org: What Happens to Ecosystems When Bees Disappear? Julkaistu 31.3.2025
Suomen luonnonsuojeluliitto: Pölyttäjät. Julkaistu
Yle: Tutkimus: Torjunta-aineet tappavat mehiläisetkin. Julkaistu: 30.3.2012
Yle: Ruoantuotantoa uhkaava pölyttäjäkato vaikeutuu jatkuvasti – Suomen uusi tavoite on estää pörriäisten joukkokuolemat 2030 mennessä. Julkaistu: 4.7.2022
Suomen luonto: Neonikotinoidimyrkkyjä kaikkialla – metsissäkin. Julkaistu: 10.6.2019
Luonnonvarakeskus: Väitöstutkimus: EU:ssa arvioidaan torjunta-aineiden riskejä pölyttäjille puutteellisella tutkimustiedolla. Julkaistu 31.10.2023
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto: Turvalliset ja luotettavat tuotteet ja palvelut, vastuullinen teollinen toiminta. Julkaistu 19.9.2018
Kaupunkimedia Aamuset: Suomen maatalousmaaperässä yleisesti torjunta-ainejäämiä. Julkaistu 02.07.2024
Iltalehti: Aliarvostettu työläinen. Julkaistu 14.6.2020
Yle: Kimalaiset tulevat lentokoneella Suomeen pölyttämään – "Ilman hollantilaisia ei kerättäisi yhtään tomaattia. Julkaistu 8.6.2016
Suomen mehiläishoitajain liitto: Perustietoa mehiläisen elämästä
Yle: Pölyttäjien määrä on romahtanut – ja siitä voi tulla ihmiskunnan kohtalonkysymys. Julkaistu 1.4.2020
Yle: Älä myrkytä pölyttäjiä hengiltä – luonto hoitaa puutarhan pikkutuholaiset. Julkaistu 1.4.2020
Hunajakulma: mehiläistietoa.
Mehiläiskummit: mehiläistieto
Atmos: What it’s like to transport 5 million bees across the country. Julkaistu 20.5.2020
The Seattle Times: Millions of bees used in pollination die in airline shipping. Julkaistu 29.4.2020
Anna-Maria Borshagovski, Suomen ehiläishoitajainliitto: Siirtämisen vaikutus mehiläisten hyvinvointiin ja pölytystehoon. Julkaistu 22.12.2025
Helsingin yliopisto: Pölyttäjien ahdinko heijastuu ihmiseen. Julkaistu 17.3.2016
Muutos on kaikkien etu
Mehiläiset
ekosysteemin tukipilareina
Me
Mehiläisten
Maailmassa
Teksti: Justiina Nikula
Kuvitus: Silja Haasala ja Katariina Heikkinen
Verkkolähteet:
Lahden kaupunki: Ilman pölyttäjiä emme pärjää. Julkaistu 2026.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto: Mehiläiset – luonnon pieniä sankareita ja kunnianarvoisia pölyttäjiä. Julkaistu 15.5.2025
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim: Mitä tapahtuu, jos pölyttäjät katoavat? Julkaistu 2018.
Earth Org: What Happens to Ecosystems When Bees Disappear? Julkaistu 31.3.2025
Suomen luonnonsuojeluliitto: Pölyttäjät. Julkaistu
Yle: Tutkimus: Torjunta-aineet tappavat mehiläisetkin. Julkaistu: 30.3.2012
Yle: Ruoantuotantoa uhkaava pölyttäjäkato vaikeutuu jatkuvasti – Suomen uusi tavoite on estää pörriäisten joukkokuolemat 2030 mennessä. Julkaistu: 4.7.2022
Suomen luonto: Neonikotinoidimyrkkyjä kaikkialla – metsissäkin. Julkaistu: 10.6.2019
Luonnonvarakeskus: Väitöstutkimus: EU:ssa arvioidaan torjunta-aineiden riskejä pölyttäjille puutteellisella tutkimustiedolla. Julkaistu 31.10.2023
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto: Turvalliset ja luotettavat tuotteet ja palvelut, vastuullinen teollinen toiminta. Julkaistu 19.9.2018
Kaupunkimedia Aamuset: Suomen maatalousmaaperässä yleisesti torjunta-ainejäämiä. Julkaistu 02.07.2024
Iltalehti: Aliarvostettu työläinen. Julkaistu 14.6.2020
Yle: Kimalaiset tulevat lentokoneella Suomeen pölyttämään – "Ilman hollantilaisia ei kerättäisi yhtään tomaattia. Julkaistu 8.6.2016
Suomen mehiläishoitajain liitto: Perustietoa mehiläisen elämästä
Yle: Pölyttäjien määrä on romahtanut – ja siitä voi tulla ihmiskunnan kohtalonkysymys. Julkaistu 1.4.2020
Yle: Älä myrkytä pölyttäjiä hengiltä – luonto hoitaa puutarhan pikkutuholaiset. Julkaistu 1.4.2020
Hunajakulma: mehiläistietoa.
Mehiläiskummit: mehiläistieto
Atmos: What it’s like to transport 5 million bees across the country. Julkaistu 20.5.2020
The Seattle Times: Millions of bees used in pollination die in airline shipping. Julkaistu 29.4.2020
Anna-Maria Borshagovski, Suomen ehiläishoitajainliitto: Siirtämisen vaikutus mehiläisten hyvinvointiin ja pölytystehoon. Julkaistu 22.12.2025
Helsingin yliopisto: Pölyttäjien ahdinko heijastuu ihmiseen. Julkaistu 17.3.2016
"Tuholaistorjunta-aineet ovat suuri riskitekijä mehiläisille."
"Tuholaistorjunta-aineet ovat suuri riskitekijä mehiläisille."
Me
Mehiläisten
Maailmassa
Teksti: Justiina Nikula
Kuvitus: Silja Haasala ja Katariina Heikkinen
"On siis selvää, että ilman mehiläisiä elämä maapallolla olisi hyvin erilaista ja se vaikuttaisi suuresti niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden elämään."
"On siis selvää, että ilman mehiläisiä elämä maapallolla olisi hyvin erilaista ja se vaikuttaisi suuresti niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden elämään."
"Tuholaistorjunta-aineet ovat suuri riskitekijä mehiläisille."
"Tuholaistorjunta-aineet ovat suuri riskitekijä mehiläisille."